Keskeisiä suolistosyövän hoidon tavoitteita ovat

• taudin varhainen toteaminen
• onnistunut leikkaushoito
• optimaalinen liitännäishoito solunsalpaajilla ja biologisilla hoidoilla
• hyvä oireenmukainen hoito ja hyvän elämänlaadun turvaaminen hoitojen jälkeen.

Leikkaus on suolistosyöpien hoidon kulmakivi

Paikallinen vain suolen seinämässä oleva suolistosyöpä pyritään aina leikkaamaan. Leikkauksessa poistetaan kasvaimen koon ja sijainnin mukaan suolta osittain tai koko paksu- ja peräsuoli. Leikkauksen yhteydessä poistetaan myös lähialueiden imusolmukkeita, minkä tarkoituksena on poistaa mahdollisesti imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Leikkauksen yhteydessä saadaan tietoa syövän levinneisyysasteesta.

Peräsuolensyöpään sädehoitoa

Peräsuolisyövässä annetaan usein sädehoitoa ennen leikkausta. Jos on kyseessä pienehkö poistettavissa oleva syöpä, annetaan ainoastaan sädehoitoa leikkauksen lisäksi. Lähikudoksiin edenneessä peräsuolisyövässä annetaan sekä säde- että solunsalpaajahoitoa. Säde- ja solunsalpaajahoidon tavoitteena on pienentää leikattava kasvain.

Sädehoitoa annetaan myös peräsuolen alueella oleviin kasvaimiin, joissa leikkauksesta ei ole apua kasvaimen suuren koon tai voimakkaan kiinnittymisen vuoksi. Tällaisissa tapauksissa paikallista sädehoitoa voidaan hyödyntää hyvin tuloksin. Paksusuolensyövän hoidossa sädehoitoa ei käytetä rutiininomaisesti.

Solusalpaajahoito leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen annetaan usein lääkehoitona ns. liitännäissolunsalpaajahoitoa. Solusalpaajahoidon (sytostaattihoito) tavoitteena syövänhoidossa on

• eliminoida leikkauksesta mahdollisesti jääneet pahanlaatuiset solut
• pienentää kasvaimen kokoa
• hidastaa syövän etenemistä.

Solunsalpaajat häiritsevät ja hidastavat runsaasti jakautuvien syöpäsolujen toimintoja. Solusalpaajahoidossa käytetään joko yhtä tai useamman lääkeaineen yhdistelmää, ja niiden valinta riippuu syövän levinneisyydestä. Syy yhdistelmähoidon käyttöön on se, että yhdessä ne vaikuttavat eri mekanismeilla syöpäsoluihin ja niiden jakautumiseen.

Solunsalpaajat annostellaan potilaan kokoon ja muihin sairauksiin suhteutettuna

• suoraan laskimoon
• suun kautta
• valtimoverenkiertoon
• suoraan kohde-elimeen.

Solunsalpaajat leviävät miltei kaikkialle elimistöön. Ne vaurioittavat suuria kasvaimia ja tuhoavat pieniä, näkymättömiä syöpäpesäkkeitä.

Solunsalpaajat aiheuttavat usein myös haittavaikutuksia, joihin vaikuttavat annoksen suuruus, erot solunsalpaajien välillä ja yksilölliset erot potilaiden välillä. Tyypillisiä, lähes kaikkiin solunsalpaajiin liittyviä haittavaikutuksia ovat kuvotus, pahoinvointi ja oksentelu. Solunsalpaajat voivat aiheuttaa myös hiusten ja muidenkin ihokarvojen lähtöä sekä suun ja suoliston limakalvovaurioita. Pahoinvointia voidaan lievittää useilla lääkeaineilla, ja yleensä hoidon päätyttyä muutkin oireet korjaantuvat ja hiukset kasvavat takaisin.

Biologiset hoidot

Biologiset lääkkeet ovat joko kemiallisia aineita tai muokattuja vasta-aineita, jotka vaikuttavat yhteen tai useampaan tunnettuun kohdemolekyyliin syöpäsoluissa.

Biologiset lääkeaineet tunnistavat tietyn kohdemolekyylin syöpäkudoksessa ja estävät sen toiminnan. Estämällä kohdemolekyylin toimintaa pyritään pysäyttämään syöpäsolujen jakautuminen ja kasvaimen kasvu.

Suolistosyövän hoidossa käytössä olevien biologisten lääkkeiden toiminta perustuu

• verisuonten kasvun estoon (VEGF-estäjät)
• kasvusignaalireittien estoon (EGFR-vasta-aineet).

Verisuonten kasvun esto

Syöpäkasvaimen verisuonet kuljettavat pahanlaatuisiin soluihin happea ja ravinteita. VEGF (vaskulaarinen endoteelikasvutekijä) on proteiini, joka auttaa kasvaimia muodostamaan uusia verisuonia ravintoaineiden saamiseksi. VEGF-estäjät pyrkivät siis estämään kasvainta ylläpitävien verisuonten toimintaa ja sitä kautta suoliston syövän kasvua.

Kasvusignaalireittien esto

EGFR (epidermaalinen kasvutekijäreseptori) on proteiini, joka auttaa syöpäsoluja jakaantumaan ja kasvamaan. Sitä on usein paljon syöpäsolujen pinnalla. Kasvusignaalireittien estolla (EGFR-estäjillä) voidaan vaikuttaa syöpäkasvaimen kehittymiseen ja kasvuun ja leviämiseen.

Oireiden mukainen hoito

Oireenmukaisen hoidon eli palliatiivisen hoidon tavoitteena on potilaan elämänlaadun kohentaminen. Sitä voidaan antaa useita kuukausia tai vuosia, joissakin tapauksissa heti syöpädiagnoosista lähtien ja parantavien hoitojen rinnalla.

Oireenmukaisessa hoidossa keskitytään oireiden lievittämiseen. Oireenmukaisen hoidon menetelmät voivat olla osittain samoja kuin parantavan hoidon. Esimerkiksi sädehoidolla voidaan pienentää etäpesäkkeitä, mikä helpottaa potilaan oloa. Ruumiillisten oireiden hoidon lisäksi potilas saa henkistä tukea.