Paksusuolen ja peräsuolen syövän yleinen oire on veriulosteet. Verta voi esiintyä ulosteessa myös hyvänlaatuisten peräpukamien yhteydessä. Veriulosteiden vuoksi on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin tarkempia tutkimuksia varten.

Suolistosyövässä uloste voi verenvuodon seurauksena muuttua tummaksi ja ulosteen seassa voi olla kirkasta verta. Mikäli verenvuoto jatkuu pitkään, voi potilaalle kehittyä anemia.

Taudin diagnosoidaan tähystyksen avulla

Suoliston alueen tutkimukset aloitetaan yleensä tähystyksellä, jonka laajuus määräytyy yksilökohtaisesti. Yleensä tähystyksessä otetaan koepala tai koepaloja suolen sisäpinnalta.

Paksusuolen tähystys – kolonoskopia

Kolonoskopia tarkoittaa paksusuolen tähystystä ohuella ja joustavalla putkella, jossa on kamera. Toimenpiteen perusteena voivat olla potilaan pitkäaikaiset vatsakivut, muutokset suolen toiminnassa ja veriulosteet. Suoli tyhjennetään ennen kolonoskopiaa, jotta suolen limakalvon tarkastelu helpottuu.

Kolonoskopialla voidaan havaita suolistossa ilmenevät limakalvomuutokset, kuten kasvaimet tai tulehdukset. Tähystys voidaan tarvittaessa ulottaa ohut- ja paksusuolen liitokseen asti. Toimenpide kestää 30–45 minuuttia. Kolonoskopiaa käytetään myös hyvänlaatuisten kasvainten ja kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien (Crohnin taudin ja haavaisen koliitin) diagnosoinnissa ja seurannassa.

Paksusuolen loppupään tutkimus – sigmoidoskopia

Sigmoidoskopia tarkoittaa peräsuolen ja paksusuolen loppuosan tutkimusta. Tällöin voidaan käyttää lyhyempää tähystintä. Paksusuolen loppupäätä kutsutaan sigmasuoleksi, jonka mukaan tutkimus on nimetty.

Röntgenkuvaus

Paksusuolen ja ohutsuolen röntgenkuvausta käytetään myös limakalvomuutosten selvittelyssä. Röntgenkuvauksen tarve päätetään yksilökohtaisesti.

Kapseliendoskopia

Ohutsuolen limakalvo voidaan tutkia kapseliendoskopialla eli pienellä, nieltävällä kameralla tai erikoistähystysmenetelmällä.

Levinneisyystutkimukset – tietokonekerroskuvaus ja magneettikuvaus

Tietokonekerroskuvauksella eli tietokonetomografialla (TT) tehdään usein koko vartalon tietokonekerroskuvaus ennen suolistosyövän leikkausta, jotta voidaan arvioida syövän levinneisyyttä.

Peräsuolisyövässä tehdään usein lantion magneettikuvaus, jotta syövän paikallinen leviäminen olisi mahdollisimman tarkasti tiedossa siinä vaiheessa, kun suunnitellaan leikkausta ja sädehoitoa.

Taudin levinneisyysasteen luokittelu

Suolistosyövät jaetaan eri levinneisyysluokkiin sen perusteella, miten tauti on edennyt suolen seinämässä ja voidaanko syöpäsoluja havaita myös suolen ulkopuolella. Suomessa käytetään kahta eri luokittelua: TNM- tai Dukes-luokitusta.

TNM-luokitus

TNM-luokituksessa kasvain luokitellaan koon ja levinneisyyden mukaan:

• T = tuumori kertoo, kuinka syvälle suolen seinämään kasvain ulottuu.
• N = node kuvaa etäpesäkkeiden esiintymistä imusolmukkeissa.
• M = metastaasi eli etäpesäke kuvaa kasvaimen levinneisyyttä muihin elimiin.

Syövät jaotellaan TNM-luokituksen perusteella viiteen levinneisyysasteeseen:

• Aste 0: pieni paikallinen syöpä, joka ei leviä.
• Aste I: syöpäkasvain rajoittuu suolen seinämässä olevaan lihaskerrokseen.
• Aste II: syöpäkasvain läpäisee koko suolen seinämän. Kasvain voi ulottua läheiseen rasvakudokseen tai viereiseen elimeen, mutta se ei ole levinnyt suoliliepeen imusolmukkeisiin.
• Aste III: syöpä on levinnyt leikkauksessa poistettuihin lähimpiin imusolmukkeisiin suoliliepeessä, mutta ei muualle elimistöön.
• Aste IV: syöpä on levinnyt muualle elimistöön, eli aiheuttanut etäpesäkkeitä tai emokasvain ei ole täydellisesti poistettavissa.

Dukes-luokitus

Dukesin luokkia on neljä, A–D.

• Dukes A ja B viittaavat paikalliseen suolistosyöpään, jossa syöpäsoluja löydetään vain suolen alueelta.
• Dukes C:ssä syöpäsolut ovat levinneet lähimpiin imusolmukkeisiin.
• Dukes D -luokan suolistosyövässä emokasvain ei ole ollut kokonaan poistettavissa tai syöpäsolut ovat levinneet kehon muihin elimiin, kuten maksaan.

Levinneisyysluokittelun perusteella päätetään eri hoitovaihtoehdoista.